Vedenneito ja kala -tuokioiden teemana on kestävä kehitys ja erityisesti vesi. Verson taidekasvattaja Minnamaria Koistinen on kirjoittanut taidetuokioiden pohjaksi tarinan Vedenneidosta, joka ystävineen törmää ihmisten ajattelemattomuuteen.
Tarinaa käsitellään teatterileikkien, tanssin, musiikin, sanataiteen ja/tai kuvataiteen keinoin. Tarinan pohjalta lapset pohtivat myös luontoa, vesiensuojelua sekä kierrätystä. Isoimpien lasten ryhmissä ei käytetä valmista tarinaa, vaan lapset keksivät tarinan itse toiminnan edetessä.
Rekvisiitta, soittimet ja suuri osa kuvataidemateriaaleista on kierrätys- ja luonnonmateriaalia, ja toiminnan myötä päiväkoteihin viedään uusia ideoita paitsi varhaiskasvatushenkilöstön taidekasvatuksen tueksi, myös kierrätysmateriaalien hyödyntämiseksi. Tarinan äänimaisema syntyy esimerkiksi loiskuvilla vesipulloilla, kilisevillä säilyketölkeillä, muovipussin rapinalla, suhisevalla hiekalla, helisevillä kananmunaleikkureilla tai vaikkapa riisillä täytetyillä pesupalloilla, joiden kanneksi sopii pilttipurkin kansi.
Vedenneito ja kala -tarina
Vedenneito nimeltään (lapset keksivät nimen) ihaili kaunista järvimaisemaa rantakivellä istuen. Hän heilutteli pyrstöään ja venytteli jäseniään, koska oli varhainen aamu. Vesi liplatteli kiviä vasten, kaislat suhisivat ja linnut lauloivat.
Tuuli alkoi nousta järveltä ja yhtäkkiä hänen ystävänsä Kalevi-kala hyppäsi vedestä korkealle ilmaan ja huusi kovaa.
– Apua (vedenneidon nimi)! Serkkuni (lapset keksivät nimen) on pulassa!
– Mitä on tapahtunut? (Vedenneito) kysyi.
– Serkkuni halusi rakentaa kodin ja löysikin erikoisen talon, mutta hän juuttui sinne sisään eikä pääse ulos!
Vedenneito päätti kutsua ystävänsä Rapu (lapset keksivät nimen) apuun. Hän lähetti pyrstöllään merkkiääniä pitkin aaltoja.
Pian alkoi kuulua Ravun vastaus.
Eikä kestänyt kauan kun Rapu (nimi) saapui, mutta meinasi törmätä suureen näkinkenkään, koska hän liikkui hassusti takaperin.
Yhdessä Rapu, Vedenneito ja Kalevi lähtivät auttamaan serkkua. He sukelsivat pinnan alle.
Kylläpä serkku olikin hupsussa talossa (säilyketölkki). Rapu kohotti terävät saksensa ja aukaisi oudon oven. Serkku tuli helpottuneena ulos talostaan.
– Kiitos ystävät avusta! Tämä talo olikin loukku.
– Tuo ei kuulu tänne veteen, se on ihmisten roskaa! tuohtui Vedenneito.
Kaverukset päättivät toimittaa tölkin rannalle ja toivoivat, että joku ihminen veisi sen rannalta pois. Minnekähän se oikeasti pitäisi viedä?
Tarina: Minnamaria Koistinen, Lastenkulttuurikeskus Verso 2013
Lisämateriaaleja:
Tulostettava PDF: Vinkkilista Vedenneito ja kala
Meren alalokero-kuunnelma (Hybriditeatteriryhmä Hormihaikara)