Ensimmäinen kerta

Tunteiden Tuuli -tunnin aloitusvideo

Tutustuminen

Ohjaaja esittelee itsensä ryhmässä ja kertoo, kuinka jännittävää on tulla monen uuden ihmisen luo. Ohjaaja kertoo, että hänellä on eräs ongelma, johon hän haluaisi lasten apua. Hän on onnellinen, että on saanut luokan tai ryhmän opettajalta luvan tulla apua kysymään. Ohjaaja hoksaa, että kaikki tietävät, kuka hän on, mutta ohjaaja ei tiedä kenenkään nimeä. Nimien oppimiseen ohjaajalla on oiva niksi!

Nimileikki taputtaen

Käydään ringissä ensin kaikkien nimet läpi.
“Tehtävässä on viisi tasoa aivan kuin konsolipelissä. Lähdetään etenemään taso kerrallaan!”

Ensimmäisessä tasossa otetaan kädet esille. Jokainen ryhtyy rummuttamaan reisiään. Pyritään siis saamaan yhteinen rytmi. Kun rytmi on saavutettu, voidaan siirtyä seuraavalle tasolle.

Toinen taso: rummutetaan reisiä ja sen jälkeen käsiä yhteen.

Kolmas taso: tehdään kuten edellä, mutta viedään oikean käden peukalo oikean olkapään taakse ja sama tehdään myös vasemmalle puolelle.

Neljäs taso: tehdään kaikki, mitä edelläkin, mutta nyt vasemman peukalon saavuttaessa vasemman olkapään sanotaan oma nimi.

“Nyt ollaan saavutettu viimeinen ja viides taso!
Nyt siis tehdään kaikki, mitä aiemminkin, mutta tulee
yksilösuorituksen vuoro. Jokainen sanoo vuorollaan oman nimensä, ottaa katsekontaktin johonkin toveriinsa ja sanoo tämän nimen. Se, jonka nimi on sanottu saa vuoron. Näin käydään jokainen ryhmäläinen läpi!
Rytmiä taputetaan koko ajan yhdessä.”

Leikki on vaativa, mutta samaan aikaan helppo, koska ryhmä tuntee toisensa. Taputusrytmiä voi vaihdella:esim. nopea/hidas, kovaa/hiljaa. Ohjeet voi halutessaan vaikka laulaa – reidet, kädet, olkapää, olkapää..

Tunteiden Tuulin esittely


“Vaan eipähän tänne ole tultu nimiä opettelemaan!
Minulla on ystävä. Ystävä nimeltä Tuuli! Se ei ole se tuuli,
joka tuolla ulkona puhaltaa vaan ihkaoikea tyttö! Tältä
tytöltä minä olen saanut kirjeen. Nyt haluaisin lukea
tämän kirjeen teille”

Mistä on kysymys? Muuttuuko Tuuli monsteriksi? Voiko ihminen todella muuttua monsteriksi? Mitäpä nuo oudot tuntemukset ovatkaan? Mitä se tarkoittaa, kun silmistä valuu suolaista vettä? Mitäpä tuo hurja kiehuminen merkitsee?

Lasten kanssa yhdessä nimetään kirjeessä esiintyvät tun-
teet. Lopuksi esitetään suuri kysymys: mitä ovat iloinen, surullinen, vihainen..?
“No tunteitahan ne!” Keskustelun laajuuden voi ohjaaja päättää. Mielenkiin-
toista on kuitenkin pohtia elollisen ja elottoman eroa. Jos Tuulilla, eskarilaisella ja pikkuveljellä on tunteita, onkos päiväkodin pihan kivellä? Onko sillä keuhkot, sydän ja aivot?

Jos on aikaa ja haluaa vahvistaa lasten käsitystä siitä, että meillä kaikilla on tunteita, kannattaa ottaa seuraava leikki.

Kuka on joskus ollut?

Laitetaan tuolit ympyrään. Tuoleja laitetaan yksi vähemmän kuin
leikkijöitä. Yksi menee keskelle leikittäjäksi.
Leikittäjä huutaa keskellä “Kuka on joskus…?” aluksi voi esim. ottaa urheilulajeja, koska niitä kaikki ovat joskus kokeilleet. Kaikki, jotka ovat jos-
kus esim. hiihtäneet vaihtavat paikkaa ja leikittäjä yrittää saada itselleen paikan.
Kun porukka on lämmennyt, vaihdetaan tunteisiin eli “kuinka moni on joskus ollut vihainen/ surullinen/ iloinen/ ujo jne… Näin huomataan, että kaikilla on todellakin ollut kyseisiä tunteita.

Tehdään tunneilmeitä!

Ohjaaja saa uuden oivalluksen! Kuinka tunteita voisi näyttää? Kasvoilla tietenkin! Lähdetään yhdessä kokeilemaan erilaisia ilmeitä. Ryhmä kulkee ympäri tilaa kädet selän takana, koska tarkoituksena on keskittyä vain kasvoihin, ja käy näyttämässä valitun tunteen mukaisen ilmeen ryhmätovereille. Lopuksi mennään takaisin piiriin. Piirissä jokainen saa näyttää oman ilmeensä. Näin edetään tunne kerrallaan.

Kaikilla on ollut erilaisia tunteita, mutta miltä näyttää esim. vihainen ihminen? Tavoitteena on tarkasti katsoa, millaisiksi kasvot muuttuvat tunteiden mukana. Tarkkailukin on siis tärkeä osa tehtävää: ”Katsokaa, millaiseksi Kallen tai Maijan kasvot muuttuvat, kun hän onkin vihainen”.

Ohjaaja voi vielä itse esittää erilaisia ilmeitä ja muut saavat
arvata, mistä tunteesta on kysymys.

Lopetus

Lopuksi ohjaaja kiittää saamastaan avusta ja muistuttaa, milloin tulee seuraavan kerran. Mitähän mieltä Tuuli on ryhmän oivalluksista? Seuraavalla kerralla sen saamme tietää!