Tuuli on ollut hämmästynyt, kuinka hän jaloillaan ja käsillään voi näyttää erilaisia tunteita muille. Hän on myös käsittänyt, että erilaiset olot kehossa voivat johtua hänen tunteistaan. ”Nytpä voimme yhdessä kerrata, miten ihmiset liikkuvat tuntiessaan eri tunteita”. Tehtävässä lähdetään liikenteeseen niin, että sanotaan jokin tunne ja lapsen täytyy muistella, millainen liikkumistapa kuuluu kyseiseen tunteeseen. Tehtävässä kannattaa käyttää samaa musiikkia kuin edellisellä kerralla, jotta lapsi paremmin muistaisi edellisen kerran keskustelut!
Katso tehtävän ohje edelliseltä kerralta! Lämmittelyn jälkeen tiedustellaan jälleen: ”Millä tuulella olet?” Kun kierros on ohi, ohjaaja huomaa suloisen nallen, joka pilkistelee sopivasti esillä, mutta hiukan piilossa.
Ohjaaja on piilottanut nallen ennen tunnin alkua.
”Onpas suloinen nalle! Onko joku samaa mieltä? Katsokaapas kenelle tämä nalle kuuluu! Sehän on Tuulin!”
Nallen nimilappu kannattaa näyttää koko ryhmälle. Joku lapsista saattaa muistaa, että Tuulin kirjeessä mainittiin nalle. Siitä on hyvä lähteä muistelemaan, mitä Tuuli nallesta kertoi. Ai niin! Sehän näytti Tuulin mielestä harvinaisen typerältä! Miksiköhän? Voisiko Tuulin tunteilla olla asian kanssa jotain tekemistä? Voisiko tunteilla olla osaa myös siinä, että Tuuli heitti nallen lattialle?
Tunnekone eli, kuinka kosketan nallea..?
Tehtävän aikana mietitään, kuinka ihmisten tunteet vaikuttavat heidän tapaansa koskettaa. Tehtävässä rakennetaan ”tunnekone”, joka demonstroi lapsille, kuinka eri tavalla ihminen koskettaa riippuen siitä, onko hän iloinen,
surullinen vai vihainen. Tehtävän jälkeen on helpompaa ja konkreettisempaa puhua mm. väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmisiin.
• Tuolit siirretään tiiviisti puolikaareen niin, että jokaisella on puolikaaressa oma paikka.
• Yksi ryhmäläisistä menee puolikaaren eteen, mutta selkä muuhun ryhmään päin.
• Se ryhmäläinen, joka on muiden edessä saa ensimmäisenä kuvitella, miten koskettaisi nallea esimerkiksi vihaisena ollessaan. Nyt ohjaajan täytyy luottaa ryhmään ja antaa ryhmäläisten todella vapaasti kokeilla, kuinka he nallea koskettavat. Jos lapsia rajoitetaan ei keskustelusta tule totuudenmukaista. Joillekin lapsille voi olla myös hyvin terveellistä, että he kokeilevat esi-
merkiksi heittää nallea.
• Penkeillä istuvat ryhmäläiset keskittyvät siihen, että liikkuvat koko ajan eteenpäin, kun viereen ilmestyy tyhjä tuoli. Näin ryhmä ei jää tuijottelemaan, mitä muut tekevät vaan ovat koko ajan vauhdissa. Näin on saatu aikaiseksi tunnekone, joka yhdessä kolmeen laskien polkaistaan käyntiin.
Tehtävän tekemisen jälkeen lasten kanssa keskustellaan, millaisia huomioita lapset tekivät eri tunteiden välillä. Muuttuiko kosketus tunteen mukana? Kuinka saa koskettaa? Mitä tarkoittaa oikeus koskemattomuuteen? Näistä asioista kannattaa keskustella perusteellisesti. Leikin jälkeen pitäisi jäädä sellainen ajatus, että elävään olentoon kohdistettu heittäminen, lyöminen ja muu ikävä kosketus ei ole sallittua. Keskustelun täytyy olla rehellistä. Ohjaa-
van aikuisen kannattaa valmistautua hyvin keskusteluun, sillä lasten mielissä herää varmasti monenlaisia ajatuksia.
Lopetus
Lopuksi voidaan käyttää hetki omien ja muiden käsien tutkiskeluun. ”Kuka päättää, mitä minun käsilläni tehdään?” Ja kukas päättää vierustoverin käsistä?
Onko se lapsi itse vai voiko vastuun omista käsistä ja niiden teoista sysätä leikkitoverin kannettavaksi?
Tuokion lopuksi taputetaan vielä vierustovereita olalle ja sanotaan heille jotain mukavaa. Jälleen katsotaan tarkasti, millaisen ilmeen teko aiheuttaa kaverin kasvoille.