Versoverkko Etelä-Savoon -hankkeen Mikkelin pilotissa kehitettiin nukketeatteria varhaiskasvatuksen työkaluksi.

Sanataideohjaaja Noora Tähtinen kiersi kevään 2013 aikana viidessä Mikkelin päiväkodissa (Siekkilä, Suksimäki, Valkosenmäki, Ristiina ja Muksula) luomassa yhdessä päiväkodin lasten kanssa tarinoita, jotka toteutettiin vuosien 2013 - 2014 aikana matkalaukkuteattereiksi. Kuudes pilottipäiväkoti on Otavan päiväkoti, jossa tarinan ja matkalaukun toteutus ajoitettiin syksyyn 2013.

Sanataidepäivät olivat pääsääntöisesti yhdelle päiväkodin lapsiryhmälle suunnattuja toiminnallisia sanataidekokonaisuuksia, joiden aikana oman tarinan työstämistä käsiteltiin päivän eri tilanteissa leikin, taiteen ja ulkoilun lomassa.

Ristiinan päiväkoti: Ulrican tarina

Ristiinan päiväkodissa tarina rakentui alueen paikallishistoriaan nivoutuen, ja lapsia johdatettiin aiheeseen tarinoimalla 1700-luvun Ristiinassa eläneestä Ulrica-neidistä.

Lapset ideoivat tarinan Brahelinnassa asuvasta Ulrica-tytöstä, joka seikkailee yhdessä "Olipa kerran"-hevosensa kanssa. Helmikuussa 2013 järjestetyn sanataidepäivän aikana kertojina toimivat Sameli, Piitu, Rasmus, Kiia, Jesse, Minea, Veera, Veeti, Otto-Akseli, Matilda, Jimi, Sanni, Jere ja Kerttu. Tarinan lopullisen muodon on antanut sanataideohjaaja Noora Tähtinen.

Ulrica

Olipa kerran pieni tyttö nimeltään Ulrica. Hän asui Brahelinnassa. Linna oli kaksikerroksinen ja tummansininen. Linnassa oli kolme huonetta. Ulrican huone sijaitsi korkealla tornissa. Ulrican huoneessa oli sänky. Ulricalla oli oma junarata ja hänen äitinsä oli tehnyt hänelle oman nuken. Äiti oli täyttänyt nuken rukiin ja vehnän jyvillä.

Ulrica leikki usein ulkona lampaiden kanssa. Linnan pihalla oli myös hevosia. Ulrica ratsasti hevosilla ja hänellä oli oma lempihevonen, jonka nimi oli Olipa Kerran. Ulrica teki hevosen kanssa retkiä ja auttoi seppä-kummiaan hevosen kenkien tekemisessä.

Kerran kun hevonen oli juuri kengitetty, Ulrica ratsasti hevosellaan vuorelle ja kiipesi isolle korkealle kukkulalle. Kukkulalla hän joi kimaltelevaa vettä vesiputouksesta ja kotiin palatessaan toi vettä mukanaan linnaan. Ulrica antoi veden äidilleen, joka keitti vedestä lihasoppaa. Soppaan laitettiin perunoita ja porkkanoita ja Ulrican äiti keitti sitä ison kattilallisen niin että sitä riitti kaikille linnan asukkaille.

Retken jälkeen Ulrica meni leikkimään hippaa äidin ja linnan kuninkaan kanssa, joka piti karkeista ja kaikesta makeasta. Leikin jälkeen kuningas herkutteli kanankoivilla ja söi ne kaikki. Ulrica keksi, että hän voisi tehdä itselleen paidan. Samalla hetkellä Ulrica kuitenkin huomasi, että kuninkaan vieraan lemmikkipuput olivat karanneet ja menneet toiseen linnaan. Onneksi Ulrican äiti haki puput takaisin kotiin ja kuninkaan vieras tuli onnelliseksi kun puput löytyivät. Ulrica jatkoi leikkejään.

Tuli ilta. Ulrica pesi hampaat ja meni nukkumaan. Hän näki hyviä unia. Hän näki unta retkestä korkealla kukkulalla. Unessa Ulrica löysi kukkulalta hienon taikasauvan. Taikasauva taikoi Ulricalle upean mekon, jota Ulrica käytti linnan tanssiaisissa. Mutta linnan tanssiaisissa olikin taikuri, joka taikoi Ulrican rupisammakoksi.

Silloin Ulrica heräsi ja tajusi muuttuvansa oikeasti rupisammakoksi. Kuningas kuitenkin keksi keinon, jolla Ulrica saataisiin muuttumaan takaisin pieneksi tytöksi. Kuningas kehotti Ulricaa hyppäämään korkealla kukkulalla sijaitsevaan vesiputoukseen. Ulrica teki niin kuin kuningas oli sanonut ja muuttui takaisin omaksi itsekseen. Hän meni kotiin onnellisena ja nukkui koko yön. Ulrica näki hyvää unta.



Nukenrakentaja Helena Kaipio loi Ulrican tarinan hahmot eläväisiksi teatterinukeiksi.






LASTENKULTTUURIKESKUS VERSO
Taipaleentie 24, 78200 Varkaus
Terhi Siippainen
Lastenkulttuurikoordinaattori
terhi.siippainen @ soisalo-opisto.fi
044 743 6409

Nazia Asif

Tuottaja-taidekasvattaja
nazia.asif @ soisalo-opisto.fi
044 743 6214

Minnamaria Koistinen

Taidekasvattaja
minnamaria.koistinen @ soisalo-opisto.fi
044 444 2386

Tiina Nissinen
KaiKuVa-koordinaattori
tiina.k.nissinen @ soisalo-opisto.fi
044 444 2609

368040